Aistin perhosen keveyden elävän sinussa.
Se hienolla tavalla vaikuttaa minussa.
Tunteiden tila avautuu aavana,
tunteeni sinulle kuumana laavana.
Puron virtaava raikkaus on sanoissa sinulla.
Korvat tukkoiset, kipeät jopa, on päässäni minulla.
On mieleni hyvä, mietin sinua.
Toivon kovin, sinä mietit minua.
Mistä toisinaan lienenkin, poloinen, saanut jäätävän kielen.
Sanoillani ja ivallani satutan, aiheutan sinulle tuskaisen mielen.
Tulisipa silloin lämmin tuuli kesän,
rakentaisi suuhuni sanoja lämmittävän pesän.
Onneksi kieleni taas kohta lämpiää sinulle sanoista minun.
Tunnen kanssasi olevani yhtä, olet lähelläni, olen sinun.
Lähekkäin ilkeitä sanoja ei enää huudella,
punaisia huuliasi saanko vain suudella.
