Ilman viestintäkulttuuria tapahtuva ja merkittävästi älypuhelimen käyttöön perustuva viestintä heikentää ihmisten vuorovaikutuksellisuutta.
Kyseistä viestintäaihetta sinällään huomaan pohtivani niin sanotusti tavan takaa. Kaiketi lähinnä siitä syystä, että en liene ainoa sellainen vanhemman polven kansalainen, joka haluaisi edelleen viestiä toisten kanssa mieluiten kasvokkain sen sijaan, että tuijottaisin yleisillä paikoilla älypuhelimen ruutua metsässä kompassia tarkkailevan suunnistajan tapaan.
Viestinnässä ei kulttuuria
Ajat ja tässä yhteydessä viestintään liittyvät tavat ovat kuitenkin muuttuneet ja muuttumassa, ja siinä sinällään ei ole mitään pahaa. Ongelman muodostajaksi saattaa kuitenkin muuttua älypuhelinten käyttöön toistaiseksi vaikuttava kulttuurittomuus. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi vuorovaikutteisen keskustelun sijaan ihmisten taito keskustella saattaa heiketä. Toisena huolestuttavana aiheena on tietynlainen omiin oloihinsa vetäytyminen, jossa henkilöt sulkevat ympäröivän maailman omaan älypuhelimen kautta tapahtuvaan maailmaan.
Edellisessä valitusta kerrakseen, mutta mikä voisi olla ratkaisu. Olisiko siinä ajatusta, että puhelimen ja älypuhelimen käyttökulttuurin opetus aloitettaisiin jo alakoulussa samoin kuin se, että älypuhelimen käyttö muuttuisi esimerkiksi enemmän kohti työmaailman tavoitteita. Älypuhelin itsessään on loistava väline, mutta sitä kannattaisi käyttää varoen, ettei yhtäkkiä huomattaisi rengin istuvan isännän paikalla.
